vanheta
Finés editar
| vanheta | |
| pronunciación (AFI) | /ˈvɑn.xe.tɑ(ʔ)/ |
| silabación | van-he-ta |
| longitud silábica | trisílaba |
| rima | ɑnhetɑ |
Etimología editar
del adjetivo vanha "viejo"
Verbo intransitivo editar
Conjugación editar
Conjugación de vanheta
| Formas personales | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Modo indicativo | |||||||||
| presente | pretérito perfecto | ||||||||
| positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
| persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
| 1.ª | vanhenen | vanhenemme | en vanhene | emme vanhene | 1.ª | olen vanhennut | olemme vanhenneet | en ole vanhennut | emme ole vanhenneet |
| 2.ª | vanhenet | vanhenette | et vanhene | ette vanhene | 2.ª | olet vanhennut | olette vanhenneet | et ole vanhennut | ette ole vanhenneet |
| 3.ª | vanhenee | vanhenevat | ei vanhene | eivät vanhene | 3.ª | on vanhennut | ovat vanhenneet | ei ole vanhennut | eivät ole vanhenneet |
| pasivo | vanhetaan | ei vanheta | pasivo | on vanhettu | ei ole vanhettu | ||||
| pretérito imperfecto | pluscuamperfecto | ||||||||
| positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
| persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
| 1.ª | vanhenin | vanhenimme | en vanhennut | emme vanhenneet | 1.ª | olin vanhennut | olimme vanhenneet | en ollut vanhennut | emme olleet vanhenneet |
| 2.ª | vanhenit | vanhenitte | et vanhennut | ette vanhenneet | 2.ª | olit vanhennut | olitte vanhenneet | et ollut vanhennut | ette olleet vanhenneet |
| 3.ª | vanheni | vanhenivat | ei vanhennut | eivät vanhenneet | 3.ª | oli vanhennut | olivat vanhenneet | ei ollut vanhennut | eivät olleet vanhenneet |
| pasivo | vanhettiin | ei vanhettu | pasivo | oli vanhettu | ei ollut vanhettu | ||||
| Modo condicional | |||||||||
| presente | pretérito perfecto | ||||||||
| positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
| persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
| 1.ª | vanhenisin | vanhenisimme | en vanhenisi | emme vanhenisi | 1.ª | olisin vanhennut | olisimme vanhenneet | en olisi vanhennut | emme olisi vanhenneet |
| 2.ª | vanhenisit | vanhenisitte | et vanhenisi | ette vanhenisi | 2.ª | olisit vanhennut | olisitte vanhenneet | et olisi vanhennut | ette olisi vanhenneet |
| 3.ª | vanhenisi | vanhenisivat | ei vanhenisi | eivät vanhenisi | 3.ª | olisi vanhennut | olisivat vanhenneet | ei olisi vanhennut | eivät olisi vanhenneet |
| pasivo | vanhettaisiin | ei vanhettaisi | pasivo | olisi vanhettu | ei olisi vanhettu | ||||
| Modo potencial | |||||||||
| presente | pretérito perfecto | ||||||||
| positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
| persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
| 1.ª | vanhennen | vanhennemme | en vanhenne | emme vanhenne | 1.ª | lienen vanhennut | lienemme vanhenneet | en liene vanhennut | emme liene vanhenneet |
| 2.ª | vanhennet | vanhennette | et vanhenne | ette vanhenne | 2.ª | lienet vanhennut | lienette vanhenneet | et liene vanhennut | ette liene vanhenneet |
| 3.ª | vanhennee | vanhennevat | ei vanhenne | eivät vanhenne | 3.ª | lienee vanhennut | lienevät vanhenneet | ei liene vanhennut | eivät liene vanhenneet |
| pasivo | vanhettaneen | ei vanhettane | pasivo | lienee vanhettu | ei liene vanhettu | ||||
| Imperativo presente | |||||||||
| positivo | negativo | ||||||||
| persona | singular | plural | singular | plural | |||||
| 1.ª | vanhetkaamme | älkäämme vanhetko | |||||||
| 2.ª | vanhene | vanhetkaa | älä vanhene | älkää vanhetko | |||||
| 3.ª | vanhetkoon | vanhetkoot | älköön vanhetko | älkööt vanhetko | |||||
| pasivo | vanhettakoon | älköön vanhettako | |||||||
| Formas nominales | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| infinitivo | participio | ||||||||
| activo | pasivo | activo | pasivo | ||||||
| I | vanheta | presente | vanheneva | vanhettava | |||||
| largo I | vanhetakseen1 | pasado | vanhennut | vanhettu | |||||
| II | inesivo | vanhetessa2 | vanhettaessa | agente | vanhenema4 | ||||
| instructivo | vanheten | – | agente negativo | vanhenematon | |||||
| III | inesivo | vanhenemassa | – | 1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä. | |||||
| elativo | vanhenemasta | – | |||||||
| ilativo | vanhenemaan | – | |||||||
| adesivo | vanhenemalla | – | |||||||
| abesivo | vanhenematta | – | |||||||
| instructivo | vanheneman | vanhettaman | |||||||
| IV | nominativo | vanheneminen | |||||||
| partitivo | vanhenemista | ||||||||
| V | vanhenemaisillaan3 | ||||||||