ajokortti
Finés editar
| ajokortti | |
| pronunciación (AFI) | [ˈɑ̝ˌjo̞ˌko̞rt̪ˌt̪i] |
| silabación | a-jo-kort-ti |
| longitud silábica | tetrasílaba |
| rima | ortːi |
Etimología editar
Compuesto de ajo ("conducción") y kortti ("tarjeta")
Sustantivo editar
| Singular | Plural | |
|---|---|---|
| Nominativo | ajokortti | ajokortit |
| Genitivo | ajokortin | ajokorttien (ajokorttein) |
| Partitivo | ajokorttia | ajokortteja |
| Acusativo | ajokortti | ajokortit |
| Acusativo 2 | ajokortin | |
| Inesivo | ajokortissa | ajokorteissa |
| Elativo | ajokortista | ajokorteista |
| Ilativo | ajokorttiin | ajokortteihin |
| Adesivo | ajokortilla | ajokorteilla |
| Ablativo | ajokortilta | ajokorteilta |
| Alativo | ajokortille | ajokorteille |
| Esivo | ajokorttina | ajokortteina |
| Traslativo | ajokortiksi | ajokorteiksi |
| Abesivo | ajokortitta | ajokorteitta |
| Instructivo | ajokortein | |
| Comitativo | ajokortteine (+ sufijo posesivo) |
- 1
- Permiso de conducir, carné de conducir.
