kuolla
Finés
editarkuolla | |
pronunciación (AFI) | [ˈkuo̞̯lˌlɑ̝] |
silabación | kuol-la |
longitud silábica | bisílaba |
rima | uolːɑ |
Etimología 1
editarDel protourálico *kola-. Compárese el húngaro hal.
Verbo intransitivo
editarDerivados
editarConjugación
editarconjugation of kuolla
Formas personales | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Modo indicativo | |||||||||
presente | pretérito perfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | kuolen | kuolemme | en kuole | emme kuole | 1.ª | olen kuollut | olemme kuolleet | en ole kuollut | emme ole kuolleet |
2.ª | kuolet | kuolette | et kuole | ette kuole | 2.ª | olet kuollut | olette kuolleet | et ole kuollut | ette ole kuolleet |
3.ª | kuolee | kuolevat | ei kuole | eivät kuole | 3.ª | on kuollut | ovat kuolleet | ei ole kuollut | eivät ole kuolleet |
pasivo | kuollaan | ei kuolla | pasivo | on kuoltu | ei ole kuoltu | ||||
pretérito imperfecto | pluscuamperfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | kuolin | kuolimme | en kuollut | emme kuolleet | 1.ª | olin kuollut | olimme kuolleet | en ollut kuollut | emme olleet kuolleet |
2.ª | kuolit | kuolitte | et kuollut | ette kuolleet | 2.ª | olit kuollut | olitte kuolleet | et ollut kuollut | ette olleet kuolleet |
3.ª | kuoli | kuolivat | ei kuollut | eivät kuolleet | 3.ª | oli kuollut | olivat kuolleet | ei ollut kuollut | eivät olleet kuolleet |
pasivo | kuoltiin | ei kuoltu | pasivo | oli kuoltu | ei ollut kuoltu | ||||
Modo condicional | |||||||||
presente | pretérito perfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | kuolisin | kuolisimme | en kuolisi | emme kuolisi | 1.ª | olisin kuollut | olisimme kuolleet | en olisi kuollut | emme olisi kuolleet |
2.ª | kuolisit | kuolisitte | et kuolisi | ette kuolisi | 2.ª | olisit kuollut | olisitte kuolleet | et olisi kuollut | ette olisi kuolleet |
3.ª | kuolisi | kuolisivat | ei kuolisi | eivät kuolisi | 3.ª | olisi kuollut | olisivat kuolleet | ei olisi kuollut | eivät olisi kuolleet |
pasivo | kuoltaisiin | ei kuoltaisi | pasivo | olisi kuoltu | ei olisi kuoltu | ||||
Modo potencial | |||||||||
presente | pretérito perfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | kuollen | kuollemme | en kuolle | emme kuolle | 1.ª | lienen kuollut | lienemme kuolleet | en liene kuollut | emme liene kuolleet |
2.ª | kuollet | kuollette | et kuolle | ette kuolle | 2.ª | lienet kuollut | lienette kuolleet | et liene kuollut | ette liene kuolleet |
3.ª | kuollee | kuollevat | ei kuolle | eivät kuolle | 3.ª | lienee kuollut | lienevät kuolleet | ei liene kuollut | eivät liene kuolleet |
pasivo | kuoltaneen | ei kuoltane | pasivo | lienee kuoltu | ei liene kuoltu | ||||
Imperativo presente | |||||||||
positivo | negativo | ||||||||
persona | singular | plural | singular | plural | |||||
1.ª | kuolkaamme | älkäämme kuolko | |||||||
2.ª | kuole | kuolkaa | älä kuole | älkää kuolko | |||||
3.ª | kuolkoon | kuolkoot | älköön kuolko | älkööt kuolko | |||||
pasivo | kuoltakoon | älköön kuoltako |
Formas nominales | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
infinitivo | participio | ||||||||
activo | pasivo | activo | pasivo | ||||||
I | kuolla | presente | kuoleva | kuoltava | |||||
largo I | kuollakseen1 | pasado | kuollut | kuoltu | |||||
II | inesivo | kuollessa2 | kuoltaessa | agente | kuolema4 | ||||
instructivo | kuollen | – | agente negativo | kuolematon | |||||
III | inesivo | kuolemassa | – | 1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä. | |||||
elativo | kuolemasta | – | |||||||
ilativo | kuolemaan | – | |||||||
adesivo | kuolemalla | – | |||||||
abesivo | kuolematta | – | |||||||
instructivo | kuoleman | kuoltaman | |||||||
IV | nominativo | kuoleminen | |||||||
partitivo | kuolemista | ||||||||
V | kuolemaisillaan3 |