nukkua

Finés

nukkua
pronunciación (AFI)	[ˈnukˌkuˌɑ̝]
silabación	nuk-ku-a
longitud silábica	trisílaba
rima	ukːuɑ

Etimología 1

Si puedes, incorpórala: ver cómo.

Verbo intransitivo

1

Dormir.

• Ejemplo: 

  Nukuin eilen kymmenen tuntia.→ Ayer dormí diez horas.

Palabras relacionadas

Verbos

• nukahtaa, nukuttaa

Conjugación

Conjugación de nukkua

Formas personales
Modo indicativo
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	nukun	nukumme	en nuku	emme nuku	1.ª	olen nukkunut	olemme nukkuneet	en ole nukkunut	emme ole nukkuneet
2.ª	nukut	nukutte	et nuku	ette nuku	2.ª	olet nukkunut	olette nukkuneet	et ole nukkunut	ette ole nukkuneet
3.ª	nukkuu	nukkuvat	ei nuku	eivät nuku	3.ª	on nukkunut	ovat nukkuneet	ei ole nukkunut	eivät ole nukkuneet
pasivo	nukutaan		ei nukuta		pasivo	on nukuttu		ei ole nukuttu
pretérito imperfecto					pluscuamperfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	nukuin	nukuimme	en nukkunut	emme nukkuneet	1.ª	olin nukkunut	olimme nukkuneet	en ollut nukkunut	emme olleet nukkuneet
2.ª	nukuit	nukuitte	et nukkunut	ette nukkuneet	2.ª	olit nukkunut	olitte nukkuneet	et ollut nukkunut	ette olleet nukkuneet
3.ª	nukkui	nukkuivat	ei nukkunut	eivät nukkuneet	3.ª	oli nukkunut	olivat nukkuneet	ei ollut nukkunut	eivät olleet nukkuneet
pasivo	nukuttiin		ei nukuttu		pasivo	oli nukuttu		ei ollut nukuttu
Modo condicional
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	nukkuisin	nukkuisimme	en nukkuisi	emme nukkuisi	1.ª	olisin nukkunut	olisimme nukkuneet	en olisi nukkunut	emme olisi nukkuneet
2.ª	nukkuisit	nukkuisitte	et nukkuisi	ette nukkuisi	2.ª	olisit nukkunut	olisitte nukkuneet	et olisi nukkunut	ette olisi nukkuneet
3.ª	nukkuisi	nukkuisivat	ei nukkuisi	eivät nukkuisi	3.ª	olisi nukkunut	olisivat nukkuneet	ei olisi nukkunut	eivät olisi nukkuneet
pasivo	nukuttaisiin		ei nukuttaisi		pasivo	olisi nukuttu		ei olisi nukuttu
Modo potencial
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	nukkunen	nukkunemme	en nukkune	emme nukkune	1.ª	lienen nukkunut	lienemme nukkuneet	en liene nukkunut	emme liene nukkuneet
2.ª	nukkunet	nukkunette	et nukkune	ette nukkune	2.ª	lienet nukkunut	lienette nukkuneet	et liene nukkunut	ette liene nukkuneet
3.ª	nukkunee	nukkunevat	ei nukkune	eivät nukkune	3.ª	lienee nukkunut	lienevät nukkuneet	ei liene nukkunut	eivät liene nukkuneet
pasivo	nukuttaneen		ei nukuttane		pasivo	lienee nukuttu		ei liene nukuttu
Imperativo presente
	positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural
1.ª		nukkukaamme		älkäämme nukkuko
2.ª	nuku	nukkukaa	älä nuku	älkää nukkuko
3.ª	nukkukoon	nukkukoot	älköön nukkuko	älkööt nukkuko
pasivo	nukuttakoon		älköön nukuttako

Formas nominales
infinitivo				participio
		activo	pasivo		activo	pasivo
I		nukkua		presente	nukkuva	nukuttava
largo I		nukkuakseen1		pasado	nukkunut	nukuttu
II	inesivo	nukkuessa2	nukuttaessa	agente	nukkuma4
	instructivo	nukkuen	–	agente negativo	nukkumaton
III	inesivo	nukkumassa	–	1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä.
	elativo	nukkumasta	–
	ilativo	nukkumaan	–
	adesivo	nukkumalla	–
	abesivo	nukkumatta	–
	instructivo	nukkuman	nukuttaman
IV	nominativo	nukkuminen
	partitivo	nukkumista
V		nukkumaisillaan3