viittoa

Finés

viittoa
pronunciación (AFI)	[ˈviːt.ːo.ɑ(ʔ)]
silabación	viit-to-a
longitud silábica	trisílaba
rima	iːtːoɑ

Etimología

el frecuentativo de viitata

Verbo intransitivo

1

Hacer gestos con las manos

2

Utilizar la lengua de signos

Derivaciones

Compuestas

• (participio agente viittoma + kieli) viittomakieli

Conjugación

Conjugación de viittoa

Formas personales
Modo indicativo
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	viiton	viitomme	en viito	emme viito	1.ª	olen viittonut	olemme viittoneet	en ole viittonut	emme ole viittoneet
2.ª	viitot	viitotte	et viito	ette viito	2.ª	olet viittonut	olette viittoneet	et ole viittonut	ette ole viittoneet
3.ª	viittoo	viittovat	ei viito	eivät viito	3.ª	on viittonut	ovat viittoneet	ei ole viittonut	eivät ole viittoneet
pasivo	viitotaan		ei viitota		pasivo	on viitottu		ei ole viitottu
pretérito imperfecto					pluscuamperfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	viitoin	viitoimme	en viittonut	emme viittoneet	1.ª	olin viittonut	olimme viittoneet	en ollut viittonut	emme olleet viittoneet
2.ª	viitoit	viitoitte	et viittonut	ette viittoneet	2.ª	olit viittonut	olitte viittoneet	et ollut viittonut	ette olleet viittoneet
3.ª	viittoi	viittoivat	ei viittonut	eivät viittoneet	3.ª	oli viittonut	olivat viittoneet	ei ollut viittonut	eivät olleet viittoneet
pasivo	viitottiin		ei viitottu		pasivo	oli viitottu		ei ollut viitottu
Modo condicional
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	viittoisin	viittoisimme	en viittoisi	emme viittoisi	1.ª	olisin viittonut	olisimme viittoneet	en olisi viittonut	emme olisi viittoneet
2.ª	viittoisit	viittoisitte	et viittoisi	ette viittoisi	2.ª	olisit viittonut	olisitte viittoneet	et olisi viittonut	ette olisi viittoneet
3.ª	viittoisi	viittoisivat	ei viittoisi	eivät viittoisi	3.ª	olisi viittonut	olisivat viittoneet	ei olisi viittonut	eivät olisi viittoneet
pasivo	viitottaisiin		ei viitottaisi		pasivo	olisi viitottu		ei olisi viitottu
Modo potencial
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	viittonen	viittonemme	en viittone	emme viittone	1.ª	lienen viittonut	lienemme viittoneet	en liene viittonut	emme liene viittoneet
2.ª	viittonet	viittonette	et viittone	ette viittone	2.ª	lienet viittonut	lienette viittoneet	et liene viittonut	ette liene viittoneet
3.ª	viittonee	viittonevat	ei viittone	eivät viittone	3.ª	lienee viittonut	lienevät viittoneet	ei liene viittonut	eivät liene viittoneet
pasivo	viitottaneen		ei viitottane		pasivo	lienee viitottu		ei liene viitottu
Imperativo presente
	positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural
1.ª		viittokaamme		älkäämme viittoko
2.ª	viito	viittokaa	älä viito	älkää viittoko
3.ª	viittokoon	viittokoot	älköön viittoko	älkööt viittoko
pasivo	viitottakoon		älköön viitottako

Formas nominales
infinitivo				participio
		activo	pasivo		activo	pasivo
I		viittoa		presente	viittova	viitottava
largo I		viittoakseen1		pasado	viittonut	viitottu
II	inesivo	viittoessa2	viitottaessa	agente	viittoma4
	instructivo	viittoen	–	agente negativo	viittomaton
III	inesivo	viittomassa	–	1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä.
	elativo	viittomasta	–
	ilativo	viittomaan	–
	adesivo	viittomalla	–
	abesivo	viittomatta	–
	instructivo	viittoman	viitottaman
IV	nominativo	viittominen
	partitivo	viittomista
V		viittomaisillaan3