voida
Finés
editarvoida | |
pronunciación (AFI) | [ˈʋo̞i̯ˌdɑ̝] |
silabación | voi-da |
longitud silábica | bisílaba |
rima | oidɑ |
Etimología 1
editarSi puedes, incorpórala: ver cómo.
Verbo transitivo
editarVerbo intransitivo
editar- 3
- Sentirse, encontrarse (bien/mal).
Derivados
editar- Sustantivos
- Verbos
- causativo voittaa
Conjugación
editarConjugación de voida
Formas personales | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Modo indicativo | |||||||||
presente | pretérito perfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | voin | voimme | en voi | emme voi | 1.ª | olen voinut | olemme voineet | en ole voinut | emme ole voineet |
2.ª | voit | voitte | et voi | ette voi | 2.ª | olet voinut | olette voineet | et ole voinut | ette ole voineet |
3.ª | voi | voivat | ei voi | eivät voi | 3.ª | on voinut | ovat voineet | ei ole voinut | eivät ole voineet |
pasivo | voidaan | ei voida | pasivo | on voitu | ei ole voitu | ||||
pretérito imperfecto | pluscuamperfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | voin | voimme | en voinut | emme voineet | 1.ª | olin voinut | olimme voineet | en ollut voinut | emme olleet voineet |
2.ª | voit | voitte | et voinut | ette voineet | 2.ª | olit voinut | olitte voineet | et ollut voinut | ette olleet voineet |
3.ª | voi | voivat | ei voinut | eivät voineet | 3.ª | oli voinut | olivat voineet | ei ollut voinut | eivät olleet voineet |
pasivo | voitiin | ei voitu | pasivo | oli voitu | ei ollut voitu | ||||
Modo condicional | |||||||||
presente | pretérito perfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | voisin | voisimme | en voisi | emme voisi | 1.ª | olisin voinut | olisimme voineet | en olisi voinut | emme olisi voineet |
2.ª | voisit | voisitte | et voisi | ette voisi | 2.ª | olisit voinut | olisitte voineet | et olisi voinut | ette olisi voineet |
3.ª | voisi | voisivat | ei voisi | eivät voisi | 3.ª | olisi voinut | olisivat voineet | ei olisi voinut | eivät olisi voineet |
pasivo | voitaisiin | ei voitaisi | pasivo | olisi voitu | ei olisi voitu | ||||
Modo potencial | |||||||||
presente | pretérito perfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | voinen | voinemme | en voine | emme voine | 1.ª | lienen voinut | lienemme voineet | en liene voinut | emme liene voineet |
2.ª | voinet | voinette | et voine | ette voine | 2.ª | lienet voinut | lienette voineet | et liene voinut | ette liene voineet |
3.ª | voinee | voinevat | ei voine | eivät voine | 3.ª | lienee voinut | lienevät voineet | ei liene voinut | eivät liene voineet |
pasivo | voitaneen | ei voitane | pasivo | lienee voitu | ei liene voitu | ||||
Imperativo presente | |||||||||
positivo | negativo | ||||||||
persona | singular | plural | singular | plural | |||||
1.ª | voikaamme | älkäämme voiko | |||||||
2.ª | voi | voikaa | älä voi | älkää voiko | |||||
3.ª | voikoon | voikoot | älköön voiko | älkööt voiko | |||||
pasivo | voitakoon | älköön voitako |
Formas nominales | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
infinitivo | participio | ||||||||
activo | pasivo | activo | pasivo | ||||||
I | voida | presente | voiva | voitava | |||||
largo I | voidakseen1 | pasado | voinut | voitu | |||||
II | inesivo | voidessa2 | voitaessa | agente | voima4 | ||||
instructivo | voiden | – | agente negativo | voimaton | |||||
III | inesivo | voimassa | – | 1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä. | |||||
elativo | voimasta | – | |||||||
ilativo | voimaan | – | |||||||
adesivo | voimalla | – | |||||||
abesivo | voimatta | – | |||||||
instructivo | voiman | voitaman | |||||||
IV | nominativo | voiminen | |||||||
partitivo | voimista | ||||||||
V | voimaisillaan3 |