voida

Finés editar

voida
pronunciación (AFI)	[ˈʋo̞i̯ˌdɑ̝]
silabación	voi-da
longitud silábica	bisílaba
rima	oidɑ

Etimología 1 editar

Si puedes, incorpórala: ver cómo.

Verbo transitivo editar

1

Poder, ser capaz.

Notas de uso: Seguido por el primer infinitivo.

Voin auttaa sinua.

Puedo ayudarte.

Sinónimo: kyetä.

2

Poder, tener permiso.

Notas de uso: Seguido por el primer infinitivo.

Voinko avata ikkunan?

¿Puedo/Me permites abrir la ventaja?

Sinónimo: saada.

Verbo intransitivo editar

3

Sentirse, encontrarse (bien/mal).

Notas de uso: Seguido por un adverbio, p. e. hyvin "bien" o huonosti "mal".

Kuinka sinä voit?

¿Cómo te encuentras? o ¿Cómo estás?

Voin huonosti.

Me encuentro mal.

Voin pahoin.

Me encuentro mal. o Me da náuseas.

Derivados editar

Sustantivos

voima, vointi

Verbos

causativo voittaa

Conjugación editar

Conjugación de voida

Formas personales
Modo indicativo
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	voin	voimme	en voi	emme voi	1.ª	olen voinut	olemme voineet	en ole voinut	emme ole voineet
2.ª	voit	voitte	et voi	ette voi	2.ª	olet voinut	olette voineet	et ole voinut	ette ole voineet
3.ª	voi	voivat	ei voi	eivät voi	3.ª	on voinut	ovat voineet	ei ole voinut	eivät ole voineet
pasivo	voidaan		ei voida		pasivo	on voitu		ei ole voitu
pretérito imperfecto					pluscuamperfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	voin	voimme	en voinut	emme voineet	1.ª	olin voinut	olimme voineet	en ollut voinut	emme olleet voineet
2.ª	voit	voitte	et voinut	ette voineet	2.ª	olit voinut	olitte voineet	et ollut voinut	ette olleet voineet
3.ª	voi	voivat	ei voinut	eivät voineet	3.ª	oli voinut	olivat voineet	ei ollut voinut	eivät olleet voineet
pasivo	voitiin		ei voitu		pasivo	oli voitu		ei ollut voitu
Modo condicional
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	voisin	voisimme	en voisi	emme voisi	1.ª	olisin voinut	olisimme voineet	en olisi voinut	emme olisi voineet
2.ª	voisit	voisitte	et voisi	ette voisi	2.ª	olisit voinut	olisitte voineet	et olisi voinut	ette olisi voineet
3.ª	voisi	voisivat	ei voisi	eivät voisi	3.ª	olisi voinut	olisivat voineet	ei olisi voinut	eivät olisi voineet
pasivo	voitaisiin		ei voitaisi		pasivo	olisi voitu		ei olisi voitu
Modo potencial
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	voinen	voinemme	en voine	emme voine	1.ª	lienen voinut	lienemme voineet	en liene voinut	emme liene voineet
2.ª	voinet	voinette	et voine	ette voine	2.ª	lienet voinut	lienette voineet	et liene voinut	ette liene voineet
3.ª	voinee	voinevat	ei voine	eivät voine	3.ª	lienee voinut	lienevät voineet	ei liene voinut	eivät liene voineet
pasivo	voitaneen		ei voitane		pasivo	lienee voitu		ei liene voitu
Imperativo presente
	positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural
1.ª		voikaamme		älkäämme voiko
2.ª	voi	voikaa	älä voi	älkää voiko
3.ª	voikoon	voikoot	älköön voiko	älkööt voiko
pasivo	voitakoon		älköön voitako

Formas nominales
infinitivo				participio
		activo	pasivo		activo	pasivo
I		voida		presente	voiva	voitava
largo I		voidakseen¹		pasado	voinut	voitu
II	inesivo	voidessa²	voitaessa	agente	voima⁴
II	instructivo	voiden	–	agente negativo	voimaton
III	inesivo	voimassa	–	¹⁾ Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. ²⁾ Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. ³⁾ Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. ⁴⁾ No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä.
	elativo	voimasta	–
	ilativo	voimaan	–
	adesivo	voimalla	–
	abesivo	voimatta	–
	instructivo	voiman	voitaman
IV	nominativo	voiminen
IV	partitivo	voimista
V		voimaisillaan³